Maailman huonoimmat yöunet takana. Nukuin noin kolme tuntia koko helvetin yössä jeejee. Olo on suoraan sanottuna ku zombilla. Istun vaan sängyllä tuijottamassa tietokoneen näyttöö ja päässä ei liiku muuta kuin silmät. Ei siis kannata ihmetellä tän tekstin sisältämiä kirjotusvirheitä, toivottavasti mitään oleellista ei mee ohi.

 

Eilinen oli ihan perse päivä. Kaikki alko siitä ku avasin silmäni. Ai mitäkö kävi? Aivan järkyttävä vituts ja ahistus ilman mitään syytä. Oon valmis vaikka lyömään vetoo, että ihminen ei nousta enempää väärällä jalalla ku mä eilen. Vitutti niin kovin, että alko itkettää. T katto hölmistyneenä vieressä ja ajatteli varmaan mun olevan joku crazy bitch. Se kysy mikä mulla on, mä vastasin "ei mikään" ja jatkoin itkemistä keittiön nurkassa. Tervettä touhua. Koko homma ois ollu ihan ok, jos oisin saanu pidettyä sen vitutuksen sisälläni, mut ei. Ei ei ei ei. Puran sen T:hen. Tottakai. Onhan se mun poikaystävä, mulla on oikeus olla sille vittumainen.

 

Näistä mun tunteenpurkauksista ei seuraa yleensä mitään muuta kun riitaa. Just ku hehkutin tännekkii miten hyvin ollaan nyt T:n kanssa pärjätty ilman riitoja. Pitäis vissiin aina koputtaa puuta ennen kun avaa suunsa mistään tollasesta. Onneks tuo riita rajottu tällä kertaa muutamaan vittuiluun (lähinnä mun puolelta) ja murjotettuun puolituntiseen. Ei siis mitään vakavaa, muttei tollaset tilanteet kivojakaan kyl ole.

 

Saatiin siis T:n kanssa sovittua ja se lähti moikkaamaan vanhempiaan ja mä jäin kotiin oottamaan äiskää. Oltiin äitin kaa sovittu päivää aikasemmin, että lähettäis käymään mummin luona. Ahistus. Mummilla on alzheimer ja ootan vaan sitä päivää, kun mummi ei enää muista kuka mä oon. Paisuttelen taas asioita, tiiän sen itekkin. Onneks se mummin tauti ei oo edenny vielä pitkälle ja se huomattiin hyvissä ajoin. Tykkään käydä mummin luona ja tuun sen kanssa hyvin toimeen, oikeestaan paremmin ku äiskä (mummi on siis mun äidin äiti), mut kaipa se on ihan luonnollista, että lapsenlapset pärjää paremmin isovanhempiensa kaa kun omiensa ja isovanhemmat paremmin lapsenlapsiensa ja ku omien lapsiensa... joo en tiedä.

 

Huomaa hyvin tän väsymyksen, ku ei meinaa pysyä ajatus yhtään kasassa. Kirjotan nyt sitte tälläsen joka suuntaa rönsyilevän vuodatusvalivalipostauksen, koska en nyt jaksa välittää. Ku tultiin mummilta, äiskä heitti mut himaan ja T tuli tähän mun luo. Tästä suunnattiin kauppaan, mikä oli virhe, koska tein aivan mahtavan ihan orgastisen kenkälöydön. En ois muuten ostanu niitä, mutta ku se alennusprosentti; -40% neljänkympin kengistä. Oli pakko sortua ja lainata mieheltä rahaa. Nyt pitää vaan yrittää maksaa sille takasin...

 

Illalla lähettiin sitten porukalla baariin. Pari kaveria tuli tähän mun kämpille, pelailtiin muutama kierros juomapeliä ja lähettiin baariin. Mulla ei ollu koko iltana oikeestaan minkäänlaista fiilistä juhlia, ryypätä tai juua ees vitutukseen. Lähettiin kullan kanssa jo ennen kahta kotiin, koska mä olin aivan kuoleman väsynyt. Lupasin sille, että heilutellaan lakanoita mut sekin jäi. Kun pääsin kotiin, pesin meikit ja nukahin melkein heti. Tosin heräsin joskus neljän aikoihin, enkä nukkunu koko loppuyöstä kunnolla.

 

Syömisestäkin voisin avautua tähän samaan putkeen, mutten nyt jaksa alkaa valittaa siitä. Saan kuitenkin syödä miten haluun, kun T lähtee takasin inttiin tänään. Eipähän oo kukaan vahtimassa pariin viikkoon... Ja tuosta parista viikosta tuli mieleen, äidinkielen tekstitaidon kokeisiin on aikaa saman verran. Vittu. No ehkä mä selviän.

 

-S