Juu nyt se on varmaa. Musta ei koskaan tuu ylioppilasta, tai yhtään mitään muutakaan. Ei laihaa, ei kaunista, ei tervettä, ei sosiaalista, ei rakastettavaa ihmistä. Oon angstaava teini hautaan asti. Täytän 20 kolmen kuukauden päästä. Haloo, mun pitäis aikuistuu jo. Lue niihin vitun kokeisiin, lopeta julkinen angstaaminen, ei kukaan jaksa kuunnella sua. Lopeta jatkuva pelkääminen. Kuka parikymppinen "aikuinen" muka pelkää pimeetä? Hah, ei kukaan. Ei kukaan pelkää liikkua ulkona, koska pelkää jokaista vastaan tulevaa, ku jotain helvetin pirua. En enää tiiä mikä mua vaivaa.

Kaikki tää ahdistus sai taas alkunsa kun yritin päivällä reippaana tyttönä lukee niihin matikan ylppäreihin. Tein elämäni tyhmimmän päätöksen viime keväänä, kun valitsin matikan pakolliseksi ja enkun vapaaehtoiseksi. Kuka idiootti valitsee noin?! No, nyt ymmärrän nää elämän realiteetit. Oon paska. Omapahan on vikani, kun joudun taas kerran katsomaan sivusta muitten lakitusta. 

Ehkä mun ei pitäis suhtautua noin negatiivisesti kaikkeen ja päättää jo pari kuukautta ennen kirjotuksia, että kaikki menee vituiks. Noin mulle aina sanotaan. Mut en jaksa leijailla missään pilvilinnoissa ja hokee itelleni, että osaan kyllä ja hyvin se menee. Kusetan vaan itteäni. Tällä hetkellä tilanne on vittu se, että en osaa laskea edes ensimmäisen kurssikirjan ensimmäistä tehtävää ilman ongelmia. Oon paska, ainakin tällä hetkellä. Ainahan sitä voi elätellä toiveita tilanteen muuttumisesta, mutta jaa-a. Pessimisti ei pety, vai miten se meni?

-S

Ps. kävin tänään vanhemmilla. Äiskä on taas päättäny lihottaa mua keinolla millä hyvänsä. Vittu.